Jouluahdistus

Silmissä ja mielessä näet jo pikkuhiljaa sen nousevan stressin, teet toimintasuunnitelmaa päässäsi miten siitä selviää taas tänäkin vuonna. Osa meistä on aloittanut odotuksen jo syyskuussa vilkkuvine parvekevaloineen ja kesällä hankittuine lahjoineen. Osalla ne hankinnat jää viimeisille päiville, juuri ennen h-hetkeä. Osalle tämä on koko vuoden odotetuin päivä ja ilon juhla ja osalle se on sitten pelkkä painajainen.


Joulu, tuo ihana, kamala juhla. Meitä kirjoittajia vaivaa pienehkö jouluahdistus.

Tärkeimpänä nostettakoon, että joulua tehdään perheen ja lasten takia. Lapsien jännitys ja joulupukin odotus ovat ne kohokohdat, mikä tekee joulun ja heitä, että muuta perhettä varten kootaan samoja traditioita ja odotuksia vuodesta toiseen. Ja alleviivattakoon, että tämä on hiljentymisen aikaa, kun vuosi on lopuillaan muistetaan toisia ja lähimmäisiä ja kokoonnutaan yhteen jotta näkee lähimmäisiä ja rakkaimpiaan. Siitähän joulusta on kyse.

Entäpä kun se itse suoritus on jo tuskaa itsessään? Pahinta on se hirveä tsemppaaminen, että muistat näyttää tarpeeksi iloiselta onnelliselta ja tyyneltä jottet pilaa muiden joulua tai anna ilmi miten väsynyt olet. Jotta toiset voi juhlia ja iloita huolehtimatta. Mutta olet uupunut jo pelkästä teeskentelyn määrän ajatuksesta, jota joudut harrastamaan yli pitkien pyhien.

Mitä jos olet perheestäsi ainut, jolla ei ole ketään? Saat kuulla joulupöydässä kommentteja miksi olet vielä yksinäinen vaikka lähestyt pian keski-ikää, onko sinussa jotain vikaa? Tai vanhempasi ja sisarukset, joilla on perhettä ja lapsia muistuttaa sinua hienovaraisesti että aikasi on kohta ohi että kannattaisi tehdä asialle jotain?

Mitä jos olet perheestäsi ainut, jolla ei ole ketään? Saat kuulla joulupöydässä kommentteja miksi olet vielä yksinäinen vaikka lähestyt pian keski-ikää, onko sinussa jotain vikaa? Tai vanhempasi ja sisarukset, joilla on perhettä ja lapsia muistuttaa sinua hienovaraisesti että aikasi on kohta ohi että kannattaisi tehdä asialle jotain? Ja sitten on näitä sukulaisia, jotka kovaan ääneen kailottavat, kuinka hirveän surullista on, että tuo yksi ei ole saanut elämältä sitä mitä oletetaan, ei miestä/vaimoa tai niitä lapsia! Joulu voi olla osalle todella kova paikka. Ei ne sukulaiset sitä pahalla tarkoita, sinua odotetaan kovasti palaavan kotiin jouluksi, mutta silti ikäluokat toistavat itseään. Se voi olla musertavaa sille henkilölle, joka joutuu selittelemään sukulaisille tai perheelle miksi ketään ei ole löytynyt kun se on vaikeaa myöntää edes itselle. Se voi olla asia, jota miettii joka päivä miksei ole perhettä tai sitä toista, ja missä vika. Se että sitä joutuu todistelemaan ja päivittelemään perheen kesken, kun pitäisi rauhoittua joulun viettoon, voi olla liikaa.

Ja entä sitten lapsiperheen joulu? Ei sekään helppoa ole. Parisuhteessa on kaksi ihmistä, joilla molemmilla vanhemmat. Jokavuotinen odotus, kumman luona ensimmäinen lapsenlapsi tulee viettämään joulut, kenen perinteet tai ruuat ovat parempia? Kumman isovanhemmat saavat sen ajan lapsenlapsen kanssa. Molempien vanhemmat odottavat että heidän luonaan vietetään suurin osa ajasta. Tai entäpä millaisen stressin se pariskunnalle luo, täytyy rytmittää kaikki ruokailujen ja vierailujen suhteen, ei siinä paljon rentouduta, kun pitää olla pää kolmantena jalkana menossa paikasta toiseen. Oma joulu jää vaiheeseen.

Samaten joulupöydässä täytyy kuunnella uteluja milloin teille tulee toinen lapsi, miten taloasiat edistyy ja selitys että aikataulu pitäisi olla valmiina. Voi olla, ettei toisen lapsen hankinta olekaan tärpännyt. Tai jos olet ollut niin uupunut, että itse arjen pyörittäminen on vienyt kaiken aikasi, että selviydyt hädin tuskin päivästä, ala siinä sitten selittämään ja purkamaan tätä uteliaalle anopillesi. Mitä sitten, jos pariskunta haluaakin että vietetään joulu heidän luonaan, jotta saadaan alkaa luomaan niitä omannäköisiä traditioita, meidän pienen perheen kesken? Joulu voi olla yhtä aikatauluttamista ja jonkun turhautumiselta tai loukkaantumiselta ei voi välttyä.

Emme usko, että kukaan haluaa näillä tahdittomilla kommenteillaan pahaa, mutta sitä jotenkin pysähtyy tiettyyn ajattelutapaan ja miten asioita on “aina tehty”. Toki pitää ajatella asiaa myös vanhusten osalta. He ovat koko elämänsä tehneet joulua meille lapsilleen ja haluavat jatkaa sitä traditiota, jota ovat tehneet +30v. On yhtäkkiä iso shokki, ettei lapset palaakaan samalla tavalla joulupöytään joka ikinen vuosi, vaan he saattavat viettää joulua muualla. Tai että ruokaa tehdään kuten ennenkin isolle porukalle ja heitä ei välttämättä ole enää syömässä kaikki kuten ennen. On se muutos rankkaa heillekin.





Muistettakoon myös, että joitakin perheitä varjostaa alkoholismi joka korostuu pyhien aikaan. On vanhempia joille viina on perhettä tärkeämpää ja lopulta pilaa koko joulun kun isä ei pysty pysymään korkki kiinni. On heitä, joilla ei saata olla perhettä lainkaan, kenen kanssa viettää joulua tai he ei vietä sitä lainkaan. On vähäosaisten joulu, jossa ei ole varaa tarjota perheelle sitä mitä muut saattavat tarjota. Tämä jokavuotinen juhla, ei välttämättä ole kaikille onnellinen. Vaikka sitä me kaikki toivotaan, että se jokaiselle olisi.

Ja entäpä sitten nämä lahja-odotukset? Sinun odotetaan ostavan lahjoja useille sukulaisille, ja lopulta näihin saa kulumaan useita satoja euroja rahaa. Entäpä jos rahaa ei ole eikä niitä vuosittaisia bonuksia tule? 16-vuotiaalle teinille ei välttämättä se lämmin halaus riitä. Emme ehkä enää ole kartalla trendien harjalla mikä on in tai out eli teini-ikäisille lahjan ostaminen voi olla hyvin vaikea tehtävä Ajatushan se toki on tärkein eikä sitä enää näin aikuisena odota keneltäkään mitään suuria panostuksia, mutta olisi myös kiva pystyä antamaan toisille jotain minkä tietää antavan iloa tai mitä odotetaan kovin. Näin koronavuoden jälkeen kaupoissa, korostetaan että tästä tulee materiaali-joulu, eikä niinkään elämysjoulu, mikä tekee kaikesta vielä vaikeampaa. Emme halua edes ajatella miten verkkokaupat ruuhkautuu kun kukaan ei halua enää ostaa itse myymälöistä, tästä tulee vaikeaa. Jos haluat valita lievittää joulun jälkeistä tavara ahdistusta, niin vielä on monia kohteita joihin voit lahjoittaa (jos lahjanhankinta on jäännyt viimetinkaan kuten meillä). Tässä esimerkiksi Emmi Nuorgamin laatima erittäin kattava lahjoitus lista.  

Mutta myönnettäköön, on se joulu omalla tavalla taianomainenkin. Tämä vuosi on ollut hyvin erilainen, on eristäydytty kaikesta ja osa on ollut näkemättä perhettään pidemmän aikaa, joten sitä kotiinpaluuta osittain jo odottaa.

Mitä keinoja sitten on välttää tätä ahdistusta? Omat joulurutiinit voisi olla yksi keino. Vain päättää että tämä on meidän perheen oma juttu, uusi pieni perinne jota jolle pyhittää aina tietyn päivän tai ajan joka vuosi. Tai ennen tai jälkeen joulun (joka on kuitenkin vain yksi päivä) järjestät itsellesi jonkun hemmottelupäivän jossa yrittää päästää irti stressistä. Pienillä teoilla voidaan saada isoja vaikutu, ehkä tällöin tätä kuluttavaa ahdistusta saattaisi saada pienesti hillittyä. Ehdotuksia otetaan hartaasti vastaan.


Mutta myönnettäköön, on se joulu omalla tavalla taianomainenkin. Tämä vuosi on ollut hyvin erilainen, on eristäydytty kaikesta ja osa on ollut näkemättä perhettään pidemmän aikaa, joten sitä kotiinpaluuta osittain jo odottaa. Halu muistaa perheenjäseniä ja ystäviä korostuu joka vuosi ja myönnettäköön että saa niillä vilkkuvilla jouluvaloilla omanlaista tunnelmaa ja fiilistä, ja kaikki me kaipaamme kuitenkin sitä rauhoittumista ja yhdessäoloa rakkaiden kanssa. Näet lapsesi avaamassa intopiukeena lahjoja tai että saat äidiltä taas ne uudet itsetehdyt villasukat ja ne ihanat jouluruuat, on hyvä että niitä perinteitä kuitenkin on vuodesta toiseen. Luulemme, että kaikesta angstista huolimatta meistä jokainen tämän kuluneen vuoden eristyksissä olon jälkeen odottaa enemmän kun mitään että saa olla perheen ja ystävien kesken nämä pyhät. Vaikka vähän ahdistaisikin.

Tämän kolumnin tarkoitus ei ollut dissata joulua.
Pettymyspäiväkirjan merkintänä jouluahdistus on vain yksi pettymys muiden joukossa.

Loppuun vielä kolme vinkkiä, joilla voit lievittää läheisen jouluahdistusta:

1. Ole valmis kuuntelemaan, mutta älä utele!
   Pahaa tarkoittamaton kysymys lapsista, niiden olemattomuudesta tai niiden määrän lisääntymisestä voi satuttaa ja viedä yöunet, vaikka se olisikin tarkoitettu vitsiksi
   
   
2. Älä kommentoi toisten syömistä tai syömättömyyttä!
   Lue lisää syömishäiriöliiton sivuilta 
   
   
3. Älä syyllistä!
   Jouluna monet joutuu sukkuloimaan ja/tai tekemään valintoja. Tänä vuonna valinnat ovat entistä vaikeampia, kun vierailut pitää jättää jopa kokonaan välistä tartuntariskin vuoksi. Oletetaan edes näin kerran vuodessa, ettemme tarkoita sillä pahaa.