Hyvää vappua!

Hyvää vappua kaikille lukijoille! Pettymyspäiväkirja viettää tällä viikolla vähän vapaata ja siirtyy viihteelle vappu perjantain kunniaksi. Nauttikaa kevät säästä ja syökää yksi extramunkki. ❤️ 

Ensiviikolla julkaistaan taas normaalisti! 

TYÖELÄMÄN HAHMOT OSA 7: Pulloon Kurkistaja

 

Pulloon kurkistaja on epävarma itsestään, osaamisestaan ja asemastaan. Hän paikkaa asiaa runsaalla päihteiden käytöllä vapaa-aikanaan. Pulloon kurkistaja  on ajautunut uralliseen umpikujaan. Hän ei ole hyväksynyt tätä asiaa, eikä ole henkisesti valmis tekemään asioille mitään muuta, kuin valittamaan maailman epäreilusta kohtelusta. 

Hän suurentelee osaamistaan, mielistelee esimiehiä ja erityisesti tiimin miesjäseniä. Usein voit kuulla kahvihuoneesta kiherryksen ja lauseen : “sä oot niin taitava ja älykäs“. Jos alkuperäinen ihailun kohde poistuu kahvilta ennen pulloon kurkistajaa mikään ei estä iskeytymästä samalla fraasilla seuraavan saapuvan kimppuun. Jos hänen mielenkiintonsa kohteet kiinnittävät huomiota, tosiin ihmisiin Pulloon kurkistaja pitää huolen että hänet huomataan, ja tunkee mukaan keskusteluun kuin keskusteluun.  Pulloon kurkistaja mielellään kahmii kunnian tiimin onnistumisesta kokonaan itselleen , vaikka vaikeauksien edessä hänellä on matala kynnys soittosaikuttaa, jos esimerkiksi sataa liikaa vettä tai projektin deadline puristus osuu perjantaille. After-work on pulloon kurkistajan mielestä se paras työpäivä. Omaa lasia ei kyllä parane jättää vahtimatta sillä pohjat kumoutuu pöydästä kuin itsestään.

Sitkeämpää ihmistä saa kuitenkin hakea! Hänen pohjaton sitkeytensä tuottaa myös tulosta, koska sinnikäs imartelu puree turhamaisiin esimiehiin. Pulloon kurkistaja on myös omistautunut selityksilleen ja tarinoilleen ja vie ne ihailtavan pitkälle peittääkseen jälkensä. 

Katso myös muut työelämän hahmot:

OSA 1: Tiukanpaikan tullen katoaja

OSA 2: Kalja Keisari

OSA 3: Lapsista selostaja

OSA 4: Turpaanveto pätijä 

OSA 5: Treeni Toimari

OSA 6: Rautainen Rajanvetäjä

---

Huom. Työelämän hahmot juttusarja on satiiria. Eikä hahmot perustu kehenkään todelliseen henkilöön, vaan ovat kollaasi erityöpaikoilla ja elämänvaiheissaa kohdattujen ihmisten kärjistettyjä piirteitä.  Tämä juttusarja sai alkunsa kun pettymys päiväkirjan tiimi vitsaili työpäivän jälkeen " tuntuu kuin eläisi jossain piilokamerassa". Alettiin miettiä miltä meidän "the office" casting näyttäisi.

Vaurastuminen

 Moni on varmasti tietoinen puskurisäästämisestä. Siltä ei voi välttyä mediassa, alla muutama esimerkki aiheeseen liittyvistä julkaisuista. 

Kotiliesi: Näin säästät puskurin 

OP: Kuinka monen kuukauden palkka olisi hyvä olla säästössä

Helsinginuutiset: Onko sinulla tämä summa säästössä pahan päivän varalle? – joka neljännellä suomalaisella varakassa alle 1000 euroa

Kuten yllä mainituissa julkaisuista käy ilmi, toistuu niissä se sama miten jokaisella pitäisi olla 3kk palkka säästössä jos jotain sattuu. Tunsitko piston sydämessäsi? Allekirjoittaneet voivat ainakin myöntää, että ei se säästäminen ole sujunut ihan ongelmitta.

Toinen meistä muutti 16-vuotiaana pois kotoa päästäkseen parempaan lukioon ja opiskeli sen jälkeen käytännössä kaksi jatkotutkintoa peräkkäin. Koska ensimmäinen tutkinto johti valmistumiseen suhdanne laskun aikaan ja työttömyyteen. Kun lopulta pääsi vakituiseen työsuhteeseen ja kiinni kuukausipalkkaan, halusi antaa itselleen siimaa ja "elää" vähän. Järkevää olisi ollut aloittaa säästäminen heti kun oli vielä tottunut matalampaan elintasoon. En ole silti katunut päätöstäni päivittää elektroniikkaa ja huonekaluja laadukkaammiksi.

Toinen meistä on lähti ulkomaille 20-vuotiaana ja on asunut neljässä eri maassa 10 vuoden aikana, matkustanut Euroopan ja Amerikan läpi hyvin perusteellisesti. Ei siinä paljoa tullut säästettyä, vaan nähtyä maailmaa, opiskeltua maailmalla. Näin jälkikäteen aikuisena ajateltuna, olisi voinut sijoittaa opintolainaa enemmän sijoituksiin, mutta en kadu sitä mitä kaikkea on tultu kokeiltua ja nähtyä. Nyt se sijoittaminen ja säästäminen tuntuukin ehkä enemmän työläältä, mutta jälleen kerran elettyä elämää ei kannata katua.

Ammatista johtuen, kolmen kuukauden tuloissa on valtavia eroja. Esimerkiksi siivoojan palkka versus insinöörin tulot. Parempipalkkainen pystyy laittamaan säästöön aina vähän enemmän, jolloin puskurin 3kk saa säästettyä helpommin. Joillakin se raha menee täysin kädestä suuhun, ei välttämättä ole mahdollisuutta säästää palkkatason ollessa pieni. Pariskuntien yhteinen talous, tarvitaanko molempien yhteenlaskettu palkka säästöön puskuriksi mikä on myös valtava ero yksineläjään? Pääasia on kuitenkin, että pystyisi säästämään edes vähän, pieniä summia.

Se mikä näistä artikkeleista usein unohtuu, mikä oli Itselle helpottava oivallus että nettopalkan sijasta tällä voidaan tarkoittaa myös 3kk pakollisia elinkustannuksia! 

Pakolliset elinkustannukset on helpommin lähestyttävä indikaattori. Vuonna 2020 meille sattui paljon kaikenlaista. Toinen meistä sai potkut ja kumpikin joutui olemaan palkattomalla sairaslomalla (toinen leikkauksen ja toinen mielenterveyden ongelmien vuoksi) koska olimme olleet alle vuoden työsuhteessa. Vuosi 2020 sai puskurin merkityksen ihan uuteen valoon. Jos säästöjä olisi ollut 3kk palkan verran, ei palkatonta sairaslomaa varten olisi tarvinnut hakea lyhennysvapaata asuntolainaan tai karsia elämän laadusta. 

3kk puskuri voi olla myös “mielenterveydellinen” vakuutus. Esimerkkinä, jos haluat irtisanoutua nykyisestä työstäsi joudut 3kk karenssiin eli et saa tukia mistään. Jos on puskurirahaa, voi hyvin ottaa aikaa etsiä hyvää ja mielekästä työpaikkaa ilman, että paniikissa ja kiireessä on jotain vaan löydettävä. Se tieto ja varmuus tilillä olevan  karenssin keston verran varallisuutta olisi mahdollistanut hypyn tuntemattomaan ja irtisanoutumisen burnoutin jälkeen. Olisi voinut levätä rauhassa ja etsiä uutta työtä levänneenä. 

Puskurin kanssa pystyy helpommin tekemään myös muita radikaaleja ratkaisuja välittämättä hetkeen taloudellisesta ahdingosta, vaan keskittyä siihen mikä pitkässä juoksussa tuottaa onnellisuutta. Toinen meistä haaveilee yrittäjyydestä, mutta perheellisenä on pakko ajatella perheen etua ensisijaisesti. Missä samanlainen riskinotto ei tunnu järkevältä kuin jos kyseessä olisi vain oma elämä jonka heittää ruletti pöydälle. 

Mistä se vaurastuminen ja puskurin kerryttäminen sitten voisi lähteä? 

Meidän blogin suosituimpien artikkelien listalla keikkuu edelleen meidän ihan ensimmäinen julkaisu Eurojackpot. No me emme ole voittaneet ja siirtyneet huolettomaan miljonäärin luksuselämään, joten totesimme että on aika miettiä muita keinoja. 

Päätimme kokeilla sijoittamista. Meillä kummallakaan ei ole tässä aikaisempaa kokemusta. Toinen meistä vietti lapsuutensa väittelemällä äitinsä kanssa siitä miten matematiikkaa ei tarvitse elämässä mihinkään, päättyminen tekniselle alalle oli sisäiselle lapselle kova isku, sijoitussalkku voi olla liikaa. Mutta yrittänyttä ei laiteta? 

Ensitunnelmia

Mihin päädyit sijoittamaan? 

S: Olen avannut kaksi indeksirahaston OP Aasia ja OP ilmasto

P: Avasin Nordnettiin indeksirahastot Suomi ja USA. 

Miksi valitsit juuri sen? 

S: Uskon, että Aasian merkitys tulee kasvamaan lähivuosina. Uskon myös että ilmastopolitiikka lisää kiinnostusta ympäristötietoisempiin valintoihin. Valitsin sijoittamisen OP:n kautta koska en halunnut hajauttaa raha-asioitani. Tämä on minulle sen verran uutta että halusin mennä siitä missä aita on matalin ja tehdä tämän itselleni helpoksi. 

P: Minulla on ollut OP:n rahasto maltillinen säästäminen viisi vuotta, halusin avata toisen tilin toiseen paikkaan, jotta pystyn näkemään pidemmällä aikavälillä kumpi kerryttää tuottoa enemmän. 

Paljonko sijoitit? 

S: aloitin säännöllisen säästämisen OP Aasia 230€/kk ja OP ilmasto 10€/kk

P: laitan molempiin indeksirahastoihin 100€/kk

Aijotko sijoittaa saman summan uudelleen joka kuukausi vai fiilis pohjalta? 

S: säännöllinen säästäminen. Automaattinen tilisiirto palkka päivänä on minulle helpoin tapa pysyä päätöksessä

P: sama.

Mitä haluaisin oppia? 

S: haluaisin ymmärtää paremmin sijoittamista ja korkoa korolle ilmiötä. Haluaisin myös tehdä sijoittamisesta ja säästämisestä elämäntavan itselleni, joka tuntuisi luontevalta osalta arkea. En ole koskaan tutustunut sijoittamiseen ja perfektionistina teen vain asioita, joissa olen hyvä. Kauppatieteen tutkinnon puutteessa olen ajatellut että sijoittaminen ei ole minua varten, koska ei ole riittävästi aikaa perehtyä asiaan. Eli ehkä tässä voisi opetella myös pientä heittäytymistä? 

P: Mikä on kannattavin ja järkevin keino saada puskuria ja rahaa säästettyä. Vaikeiden leikkauksien takia voidaan olettaa, että mahdollisesti en ole työkykyinen ehkä enää 20v päästä, joten rahan säästäminen on ollut asia, joka on paitsi tärkeää mutta välttämätöntä eläkkeiden ollessa niin pieniä. 

Mitä odotuksia/ tunteita herättää? 

S: pelottaa että kaikki rahat menee nollaan ja käteen jää pelkkä luu 😅 Tämä ei ole varsinainen odotus, mutta olisi upeaa jos voisi elää koroilla ja olla taloudellisesti riippumaton. Silloin voisi vaikka alkaa keskittyä harrastusten muuttamiseksi päätoimiseksi työksi. 

P: Odotukset maltilliset, jännittää lähinnä että miten sijoitukset lähtevät nousuun (jos lähtee). 

Tästä tulee pidempi juttusarja sillä palaamme varmaan reflektoimaan miltä salkun kehitys tuntuu ja ollaanko tehty oikeita valintoja. 

Kauheimmat treffailtavat osa 2: Remontti Reiska

 

Tämä tapahtui ystävälleni. Oikeastaan ystäväni ja remontti Reiska tunsivat toisensa jo työpaikalta, mutta kun toinen tuli vastaan tinderissä oli se välitöntä kemiaa. Suhde oli 2 kuukautta kiihkeämpi kuin eroottiset novellit ja näytti, että tässä on vuosisadan rakkaustarina. 

Ystäväni vuokrasopimus tuli tämän huumavaiheen aikana loppuun. Ja Remontti Reiska teki suuren eleen, sellaisen mistä romanttiset elokuvat kertovat. Hän näytti olevansa valmis sitoutumaan kutsumalla ystäväni asumaan luokseen omakotitaloon, jota hän rakensi omakätisesti. Hurmioituneena eleestä ystäväni päätti olla uusimatta vuokrasopimustaan ja lähti rakkauden huumassa keskelle rakennustyömaata.

Ystäväni sisusti, maalasi ja laatoitti heille yhteistä elämää ja kun viimeinen tapetti saatiin seinälle, Remontti Reiska ilmoitti ykskantaan;” Eiköhän sun ole aika etsiä oma asunto, tämä myydään nyt”. Remontti Reiska nettosi hyvän summan talosta ja sai kiitosta hyvällä maulla tehdystä sisustuksesta. Talo oli itseasiassa alunperinkin suunniteltu sijoituskohteeksi, eikä miehen omaksi kodiksi. Ystäväni olisi kuulemma pitänyt ymmärtää, että tämä oli enemmän tämmöinen ”autetaan kaveria hädässä” järjestely, kuin oikea parisuhde. 

#Sisustussuunnittelustamaksetaanluonnossa

Katso myös muut Kauheimmat treffailtavat:

Osa 1: Alien Antti

---

Huom. Kauheimmat treffailtavat hahmot juttusarja on satiiria. Hahmot perustuu liioitellusti tosielämässä kohtaamiimme tyyppeihin ja kuulemiimme tarinoihin.

Miksi en tule ulos kaapista lukihäiriöisenä työpaikallani?

Sisältö varoitus: kirjoitus virheitä

Kuvan taustalla oleva teksti wikipedia: Lukemisen erityisvaikeus

Tämä on poikkeuksellisen teksti siinä mielessä, että tänään äänessä on tämän blogin kuvittaja. Me tehdään tätä blogia yhdessä ideoidaan ja kommentoidaan toistemme tekemistä, mutta harvoin minun tekstiäni päättyy muokkaamattomana blogiin. Miksi? Koska minulla on keskivaikea lukihäiriö. Meidän blogin kirjoittaja olisi voinut oikolukea tämän, mutta päätimme tehdä tietoisen valinnan ja julkaista tämän sellaisena kuin se minun kynästäni on. Onhan aiheena lukihäiriö ja millaista on olla lukihäiriöisenä työelämässä. 

Viimeviikolla keskustelin ketuttaako.com blogistin kanssa Adhd:n ja työelämän yhdistämisen haasteista. Tarina oli koskettava koska samaistuin siihen vahvasti. Hän esitti minulle kysymyksen: “miksi en tule ulos kaapista lukihäiriöisenä työpaikallani?” Hyvä kysymys johon ei ole lyhyttä vastausta. Tai lyhyt vastaus on että olen tullut kaapista useita kertoja. Valitettavasti oppimishäiriöt on edelleen tabu suomessa, eikä niiden käsittelyyn olla vielä läheskään valmiita työpaikoilla. Lukihäiriö on yleinen ongelma, siitä kärsii yli 6% aikuisesta väestöstä . Luulisi siis, että tämä alkaisi olla ihan arkipäivää nykypäivänä, mutta ainakin minun kohdallani asiasta avoimesti puhumalla olen kohdannut erittäin kirjavan reaktioiden meren. Ajattelin jakaa tässä muutamia omakohtaisia kokemuksia miten lukihäiriö on suhtauduttu. 

Lähde: Lukihäiriö.fi 

Lukihäiriön skaala on laaja ja ilmenemismuodot ja niiden kombinaatiot ovat hyvin yksilöllisiä. Itse kärsin erityisesti oikeinkirjoituksen ongelmista, yhdyssanat on minulle täydellinen mysteeri, jonka salaisuudet eivät ole vielä kuluneiden 30 vuoden aikana minulle valjenneet. Myös vieraiden kielten oppiminen on minulle vaikeaa ja vaatii paljon työtä. Haasteet kielten opinnoissa kovasta työstä huolimatta ovat olleet minulle henkisesti vaikea paikka ja sen käsittely on vaatinut paljon kasvua. Nykyään asian hyväksyminen on tuonnut mukanaan myös vapahdusta ja armoa. Minun ei tarvitse osata kaikkea, minun ei tarvitse olla paras. 

Huonoja kokemuksia työelämästä

Kun työhaastattelussa kysyttiin mikä on suurin haaste jonka olen kohdannut, minulla oli tapana vastata lukihäiriön kanssa elämään oppiminen. Koska sitä se matka on ollut, itsensä ja oman rajallisuutensa hyväksymistä, mikä on ollut ylisuorittaja luonteelle vaikeaa. Yleensä hyvin edennyt haastattelu pysähtyi kuin seinään tässä kohtaa. Sen sijaan että haastattelija olisi kysynyt minulta lukihäiriöstä ja sen ilmenemismuodoista, tai miten koen tämän vaikuttavan työsuoritukseen, haastattelija muuttui yleensä vaivaantuneeksi, toivotti nopeasti onnea hakuprosessiin ja paimensi minut ulos.

Valmistuin ensimmäiseen ammattiini huonoon suhdanne aikaan. Alan töitä oli niukasti tarjolla joten jäin työttömäksi. Kiersin erilaisissa haastatteluissa rautakaupan kassan paikasta feissariksi. Kun haastattelu nro. 75  päättyi jälleen lukihäiriön mainitsemiseen päätin muuttaa jotakin. Seuraavassa haastattelussa en kertonut lukihäiriöstä, esittelin vain todistuksiani ja sain työn. Mitään muuta en muuttanut vastauksissani, kuin sen kuinka avoimesti puhuin oppimishäiriöistä. Työn fyysisen luonteen vuoksi asia ei tullut koskaan ilmi, vaikka työskentelin yrityksessä kolme vuotta opintojen ohessa. 

Seuraava strategia oli ottaa asia puheeksi vasta kun olisi pakko, halusin nähdä kuinka kauan pärjäisin. Sain harjoittelupaikan jossa minun piti kirjoittaa yrityksen sisäisiä tiedotteita. Harjoittelun ohjaaja pongasi tekstistäni yhden yhdyssana vieheen ja sain huudot. “Miksi olet päästänyt keskeneräisen artikkelin liikkeelle?!” “ Vain laiskat ja tyhmät ei oikolue omia tekstejään.” Huudon päätyttyä kerroin lukihäiriöstä hänelle. Tämän jälkeen en saanut enään hoitaa tehtäviäni itsenäisesti, koska voisin pilata kaiken yhdyssana virheilläni. Minut siirrettiin loppu harjoittelun ajaksi toisiin tehtäviin. Huom. Olin ehtinyt kirjoittaa tiedotteita 4kk ja saanut pelkästään positiivista palautetta. (Oikoluku ohjelmat = ❤️)

Seuraavassa työpaikassa luonnollista tilaisuutta missä olisin ottanut asian puheeksi ei tullut vastaan ja pärjäisin työssäni hyvin. Sain kiitosta vaikka laadin sopimuksia ja tein muuta vaativaa kirjoitustyötä. Päätin katsoa voisinko olla kertomatta asiasta? Jos vain yrittäisin parhaani ja katsoisin huomataanko puutteeni. Ei huomattu. Sain kiitosta työstäni ja kaikki näytti sujuvan melkoisen mukavasti. Stressi kuitenkin siitä, että asia tulee jollakin tavalla päivänvaloon oli minulle liikaa, jolloin kerroin asiasta esimiehelleni. Esimieheni kaivoi edellisenä päivänä laatimani sopimukseni esiin ja kauhisteli kollegoilleni, ettei ollut yhtään huomannut ongelmaani. Yhdessä he sitten kahvipöydässä etsivät asiavirheitä ja kirjoitusvirheitä tekstistäni. Lopetin melko pian tämän jälkeen kyseisessä yrityksessä. Koin että luottamukseni oli petetty. 

Nykyisessä työpaikassani työskentelee useita henkilöitä jotka puhuvat suomea toisena kielenään. Esimieheni pilkkaa avoimesti ja julkisesti heidän osaamistaan ja kielitaitoaan. Kielitaitoa ja oikeinkirjoitusta pidetään kultaisella jalustalla ja kärjistetysti sanottuna ihmisarvon mittarina (en tiedä miksi kollegani sietävät tätä käytöstä vuodesta toiseen, mutta se onkin toinen tarina). Koska puhun äidinkielenäni suomea olen pärjännyt tässä työpaikassa hyvin sekä saanut vastuuta. 

Ilmapiiri jonka esimieheni on luonnut avoimella halveksunnalla kielellistä rajoitteisuutta kohtaan on niin avoimen vihamielinen että en uskalla edes ajatella kertovani asiasta avoimesti.  Luulen että tarpeeton salailu ja asian ylikompensoiminen ovat olleet kuitenkin isossa roolissa siinä, miksi viime syksynä nousi seinä vastaan ja päädyin pitkälle työuupumuksesta johtuvalle sairaslomalle. Palattuani töihin sairaslomaltani minut siirrettiin avustaviin tehtäviin ja kaikki haaste katosi työstäni. Pelottaa kuvitella mitkä olisivat seuraukset jos työnantajani kuulisi oppimishäiriöistäni. 

Lähde: Dyslexia in the contruction industry

Hyviä kokemuksia työelämästä

Ensimmäisessä vakituisessa työsuhteessa oli ennakko tehtävät joihin kuului älykkyystestit. Monivalinta testit erityisesti paineen olla on minulle vaikeita. Ennakoin paljon lukiessani, ja en aina pysty keskittymään lukemaani niin paljon että todella lukisin teksti. Tämän vuoksi kaksi samanlaista lausetta joista toinen on positiivi ja toinen on negatiivi näyttäytyvät minulle paineessa samanlaisina: ruoka saa seistä lämpimässä yli kahdeksaa tuntia /  ruoka ei saa seistä lämpimässä yli kahdeksaa tuntia. En näe eroa edellisillä lauseilla, varsinkin jos minulle asetetaan aika raja. 

Soitin paniikissa kokeen laatineelle yritykselle kertoakseni lukihäiriöstä. Pelkäsin etten saisi työtä, kun olin sössinyt kaikki vastaukset. Olin menestynyt omaksi yllätyksekseni kokeessa keskivertoa paremmin. Sain kyseisen työn. Älykkyystestin arvioitsija ei myöskään liittänyt arvioon tietoja minun oppimishäiriöistä, vaan sanoi että se on minun oma asiani kertoa jos tulen valituksi. 

Töiden alettua pidettiin ensimmäinen kehityskeskustelu jossa lähi esimieheni sanoi, että on tyytyväinen suulliseen esiintymiseeni, mutta halusi minun kehittävän kirjallista ulosantiani. Vedin henkeä ja ajattelin että nyt tai ei koskaan on minun tilaisuuteni puhua avoimesti ja rehellisesti asiasta. Ja olen onnellinen että puhuin asiasta silloisen esimieheni kanssa. 

Miksi kokemus oli positiivinen:

1. Asia käsiteltiin kahden kesken kiireettömästi. 
2. Esimieheni ei puhunut asiasta eteenpäin, eikä vaatinut minua kertomaan asiasta muulle tiimille
3. Esimieheni ei tuntenut lukihäiriötä entuudestaan, mutta hän esitti kysymyksiä ja kysyi minun omia näkemyksiäni työssä suoriutumisesta. 
4. Esimieheni tarjosi omaa näkemystä työsuoritukseni tukemiseen. Mutta sain itse päättää mitä otin vastaan ja missä muodossa. 
5. Keskustelu oli avoin ja rakentava ja sillä ei ollut negatiivisia vaikutuksia minun uraani kyseisessä yrityksessä. 

Koska lukihäiriöä on spektri ei yksilön kokemusta voi yleistää koskemaan kaikkia. Kuten muidenkin spektrille hajoavien käytös- ja oppimisvaikeuksien kanssa parasta on yrittää kohdata ihminen yksilönä ja kysyä tältä millaista tukea hän tarvitsee. Jos mietit miltä tuntuisi elää lukihäiriöstä kannatata vilkaista tämä YLE:n simulaatio jossa  voi katsoa pärjäisikö lukihäiriön kanssa. Minulle on tärkeää tulla kohdelluksi tasavertaisena työntekijänä. Minulla on haasteeni, mutta se ei tee minusta epäpätevää. Lukihäiriö on iso osa minuuden kokemustani, mutta se ei määrittele sitä mitä voin tehdä tai saavuttaa, olen paljon enemmän ja minulla on annettavaa. 

Vain kokeilemalla rohkeasti näkee mihin todella pystyy. Opin kokoajan itsestäni lisää, ja uusia tekniikoita joilla pärjään entistä paremmin työssäni. Esimerkiksi tuottaakseni kelvollista tekstiä tarvitsen kirjoittamiseen rauhaa ja aikaa. Haluan lukea tekstini seuraavana päivänä uudestaan, koska en voi oikolukea omaa tekstiäni saman päivänä. Muistan sisällön liian hyvin ja “tiedän” mitä olen yrittänyt ilmaista. Olen huomannut työssäni hyötyväni lisäksi vaihtelusta, hetkellinen siirtymä toisen tyyppisen tehtävän pariin antaa aivoilleni tilaisuuden nollata ja kirjoittaminen sujuu tauon jälkeen paremmin. 

Tekniikka on myös lukihäiriöisen parasystävä! Kiireessä outlook sähköpostin automaattinen oikoluku, joka pakottaa käymään virheet läpi ennenkuin sähköposti lähtee liikeelle, estää lähettämästä puoliksi ajateltuja viestejä eteenpäin. Englanninkielisen tekstin tuottamisessa parasystäväni on Grammarly app (vahva suositus jos et ole kokeillut, sopii myös englannin taitojaan arastelevan käyttöön ei vain lukihäiriöisille). Ja kaikista tärkeintä on se, että myöntää itselleen että jotkut asiat ovat minulle vaikeampia kuin toisille ja on ihan ok pyytää apua kun sitä tarvitsee. Kolleegoita voi naurattaa kun kysyn onko yhdyssana yhdyssana, mutta nauru tekee kaikille hyvää. 

Jätä kommenttia mitä ajatuksia lukihäiriöisen kirjoittama teksti herätti? 

• Ärsyttivätkö kirjoitusvirheet vai onko sisältö tärkeämpää? 
• Jos elät itse oppimishäiriön kanssa, oletko kohdannut enemmän positiivisia vai negatiivisia ennakko-oletuksia asiasta?