Miksi en tule ulos kaapista lukihäiriöisenä työpaikallani?

Sisältö varoitus: kirjoitus virheitä

Kuvan taustalla oleva teksti wikipedia: Lukemisen erityisvaikeus

Tämä on poikkeuksellisen teksti siinä mielessä, että tänään äänessä on tämän blogin kuvittaja. Me tehdään tätä blogia yhdessä ideoidaan ja kommentoidaan toistemme tekemistä, mutta harvoin minun tekstiäni päättyy muokkaamattomana blogiin. Miksi? Koska minulla on keskivaikea lukihäiriö. Meidän blogin kirjoittaja olisi voinut oikolukea tämän, mutta päätimme tehdä tietoisen valinnan ja julkaista tämän sellaisena kuin se minun kynästäni on. Onhan aiheena lukihäiriö ja millaista on olla lukihäiriöisenä työelämässä. 

Viimeviikolla keskustelin ketuttaako.com blogistin kanssa Adhd:n ja työelämän yhdistämisen haasteista. Tarina oli koskettava koska samaistuin siihen vahvasti. Hän esitti minulle kysymyksen: “miksi en tule ulos kaapista lukihäiriöisenä työpaikallani?” Hyvä kysymys johon ei ole lyhyttä vastausta. Tai lyhyt vastaus on että olen tullut kaapista useita kertoja. Valitettavasti oppimishäiriöt on edelleen tabu suomessa, eikä niiden käsittelyyn olla vielä läheskään valmiita työpaikoilla. Lukihäiriö on yleinen ongelma, siitä kärsii yli 6% aikuisesta väestöstä . Luulisi siis, että tämä alkaisi olla ihan arkipäivää nykypäivänä, mutta ainakin minun kohdallani asiasta avoimesti puhumalla olen kohdannut erittäin kirjavan reaktioiden meren. Ajattelin jakaa tässä muutamia omakohtaisia kokemuksia miten lukihäiriö on suhtauduttu. 

Lähde: Lukihäiriö.fi 

Lukihäiriön skaala on laaja ja ilmenemismuodot ja niiden kombinaatiot ovat hyvin yksilöllisiä. Itse kärsin erityisesti oikeinkirjoituksen ongelmista, yhdyssanat on minulle täydellinen mysteeri, jonka salaisuudet eivät ole vielä kuluneiden 30 vuoden aikana minulle valjenneet. Myös vieraiden kielten oppiminen on minulle vaikeaa ja vaatii paljon työtä. Haasteet kielten opinnoissa kovasta työstä huolimatta ovat olleet minulle henkisesti vaikea paikka ja sen käsittely on vaatinut paljon kasvua. Nykyään asian hyväksyminen on tuonnut mukanaan myös vapahdusta ja armoa. Minun ei tarvitse osata kaikkea, minun ei tarvitse olla paras. 

Huonoja kokemuksia työelämästä

Kun työhaastattelussa kysyttiin mikä on suurin haaste jonka olen kohdannut, minulla oli tapana vastata lukihäiriön kanssa elämään oppiminen. Koska sitä se matka on ollut, itsensä ja oman rajallisuutensa hyväksymistä, mikä on ollut ylisuorittaja luonteelle vaikeaa. Yleensä hyvin edennyt haastattelu pysähtyi kuin seinään tässä kohtaa. Sen sijaan että haastattelija olisi kysynyt minulta lukihäiriöstä ja sen ilmenemismuodoista, tai miten koen tämän vaikuttavan työsuoritukseen, haastattelija muuttui yleensä vaivaantuneeksi, toivotti nopeasti onnea hakuprosessiin ja paimensi minut ulos.

Valmistuin ensimmäiseen ammattiini huonoon suhdanne aikaan. Alan töitä oli niukasti tarjolla joten jäin työttömäksi. Kiersin erilaisissa haastatteluissa rautakaupan kassan paikasta feissariksi. Kun haastattelu nro. 75  päättyi jälleen lukihäiriön mainitsemiseen päätin muuttaa jotakin. Seuraavassa haastattelussa en kertonut lukihäiriöstä, esittelin vain todistuksiani ja sain työn. Mitään muuta en muuttanut vastauksissani, kuin sen kuinka avoimesti puhuin oppimishäiriöistä. Työn fyysisen luonteen vuoksi asia ei tullut koskaan ilmi, vaikka työskentelin yrityksessä kolme vuotta opintojen ohessa. 

Seuraava strategia oli ottaa asia puheeksi vasta kun olisi pakko, halusin nähdä kuinka kauan pärjäisin. Sain harjoittelupaikan jossa minun piti kirjoittaa yrityksen sisäisiä tiedotteita. Harjoittelun ohjaaja pongasi tekstistäni yhden yhdyssana vieheen ja sain huudot. “Miksi olet päästänyt keskeneräisen artikkelin liikkeelle?!” “ Vain laiskat ja tyhmät ei oikolue omia tekstejään.” Huudon päätyttyä kerroin lukihäiriöstä hänelle. Tämän jälkeen en saanut enään hoitaa tehtäviäni itsenäisesti, koska voisin pilata kaiken yhdyssana virheilläni. Minut siirrettiin loppu harjoittelun ajaksi toisiin tehtäviin. Huom. Olin ehtinyt kirjoittaa tiedotteita 4kk ja saanut pelkästään positiivista palautetta. (Oikoluku ohjelmat = ❤️)

Seuraavassa työpaikassa luonnollista tilaisuutta missä olisin ottanut asian puheeksi ei tullut vastaan ja pärjäisin työssäni hyvin. Sain kiitosta vaikka laadin sopimuksia ja tein muuta vaativaa kirjoitustyötä. Päätin katsoa voisinko olla kertomatta asiasta? Jos vain yrittäisin parhaani ja katsoisin huomataanko puutteeni. Ei huomattu. Sain kiitosta työstäni ja kaikki näytti sujuvan melkoisen mukavasti. Stressi kuitenkin siitä, että asia tulee jollakin tavalla päivänvaloon oli minulle liikaa, jolloin kerroin asiasta esimiehelleni. Esimieheni kaivoi edellisenä päivänä laatimani sopimukseni esiin ja kauhisteli kollegoilleni, ettei ollut yhtään huomannut ongelmaani. Yhdessä he sitten kahvipöydässä etsivät asiavirheitä ja kirjoitusvirheitä tekstistäni. Lopetin melko pian tämän jälkeen kyseisessä yrityksessä. Koin että luottamukseni oli petetty. 

Nykyisessä työpaikassani työskentelee useita henkilöitä jotka puhuvat suomea toisena kielenään. Esimieheni pilkkaa avoimesti ja julkisesti heidän osaamistaan ja kielitaitoaan. Kielitaitoa ja oikeinkirjoitusta pidetään kultaisella jalustalla ja kärjistetysti sanottuna ihmisarvon mittarina (en tiedä miksi kollegani sietävät tätä käytöstä vuodesta toiseen, mutta se onkin toinen tarina). Koska puhun äidinkielenäni suomea olen pärjännyt tässä työpaikassa hyvin sekä saanut vastuuta. 

Ilmapiiri jonka esimieheni on luonnut avoimella halveksunnalla kielellistä rajoitteisuutta kohtaan on niin avoimen vihamielinen että en uskalla edes ajatella kertovani asiasta avoimesti.  Luulen että tarpeeton salailu ja asian ylikompensoiminen ovat olleet kuitenkin isossa roolissa siinä, miksi viime syksynä nousi seinä vastaan ja päädyin pitkälle työuupumuksesta johtuvalle sairaslomalle. Palattuani töihin sairaslomaltani minut siirrettiin avustaviin tehtäviin ja kaikki haaste katosi työstäni. Pelottaa kuvitella mitkä olisivat seuraukset jos työnantajani kuulisi oppimishäiriöistäni. 

Lähde: Dyslexia in the contruction industry

Hyviä kokemuksia työelämästä

Ensimmäisessä vakituisessa työsuhteessa oli ennakko tehtävät joihin kuului älykkyystestit. Monivalinta testit erityisesti paineen olla on minulle vaikeita. Ennakoin paljon lukiessani, ja en aina pysty keskittymään lukemaani niin paljon että todella lukisin teksti. Tämän vuoksi kaksi samanlaista lausetta joista toinen on positiivi ja toinen on negatiivi näyttäytyvät minulle paineessa samanlaisina: ruoka saa seistä lämpimässä yli kahdeksaa tuntia /  ruoka ei saa seistä lämpimässä yli kahdeksaa tuntia. En näe eroa edellisillä lauseilla, varsinkin jos minulle asetetaan aika raja. 

Soitin paniikissa kokeen laatineelle yritykselle kertoakseni lukihäiriöstä. Pelkäsin etten saisi työtä, kun olin sössinyt kaikki vastaukset. Olin menestynyt omaksi yllätyksekseni kokeessa keskivertoa paremmin. Sain kyseisen työn. Älykkyystestin arvioitsija ei myöskään liittänyt arvioon tietoja minun oppimishäiriöistä, vaan sanoi että se on minun oma asiani kertoa jos tulen valituksi. 

Töiden alettua pidettiin ensimmäinen kehityskeskustelu jossa lähi esimieheni sanoi, että on tyytyväinen suulliseen esiintymiseeni, mutta halusi minun kehittävän kirjallista ulosantiani. Vedin henkeä ja ajattelin että nyt tai ei koskaan on minun tilaisuuteni puhua avoimesti ja rehellisesti asiasta. Ja olen onnellinen että puhuin asiasta silloisen esimieheni kanssa. 

Miksi kokemus oli positiivinen:

1. Asia käsiteltiin kahden kesken kiireettömästi. 
2. Esimieheni ei puhunut asiasta eteenpäin, eikä vaatinut minua kertomaan asiasta muulle tiimille
3. Esimieheni ei tuntenut lukihäiriötä entuudestaan, mutta hän esitti kysymyksiä ja kysyi minun omia näkemyksiäni työssä suoriutumisesta. 
4. Esimieheni tarjosi omaa näkemystä työsuoritukseni tukemiseen. Mutta sain itse päättää mitä otin vastaan ja missä muodossa. 
5. Keskustelu oli avoin ja rakentava ja sillä ei ollut negatiivisia vaikutuksia minun uraani kyseisessä yrityksessä. 

Koska lukihäiriöä on spektri ei yksilön kokemusta voi yleistää koskemaan kaikkia. Kuten muidenkin spektrille hajoavien käytös- ja oppimisvaikeuksien kanssa parasta on yrittää kohdata ihminen yksilönä ja kysyä tältä millaista tukea hän tarvitsee. Jos mietit miltä tuntuisi elää lukihäiriöstä kannatata vilkaista tämä YLE:n simulaatio jossa  voi katsoa pärjäisikö lukihäiriön kanssa. Minulle on tärkeää tulla kohdelluksi tasavertaisena työntekijänä. Minulla on haasteeni, mutta se ei tee minusta epäpätevää. Lukihäiriö on iso osa minuuden kokemustani, mutta se ei määrittele sitä mitä voin tehdä tai saavuttaa, olen paljon enemmän ja minulla on annettavaa. 

Vain kokeilemalla rohkeasti näkee mihin todella pystyy. Opin kokoajan itsestäni lisää, ja uusia tekniikoita joilla pärjään entistä paremmin työssäni. Esimerkiksi tuottaakseni kelvollista tekstiä tarvitsen kirjoittamiseen rauhaa ja aikaa. Haluan lukea tekstini seuraavana päivänä uudestaan, koska en voi oikolukea omaa tekstiäni saman päivänä. Muistan sisällön liian hyvin ja “tiedän” mitä olen yrittänyt ilmaista. Olen huomannut työssäni hyötyväni lisäksi vaihtelusta, hetkellinen siirtymä toisen tyyppisen tehtävän pariin antaa aivoilleni tilaisuuden nollata ja kirjoittaminen sujuu tauon jälkeen paremmin. 

Tekniikka on myös lukihäiriöisen parasystävä! Kiireessä outlook sähköpostin automaattinen oikoluku, joka pakottaa käymään virheet läpi ennenkuin sähköposti lähtee liikeelle, estää lähettämästä puoliksi ajateltuja viestejä eteenpäin. Englanninkielisen tekstin tuottamisessa parasystäväni on Grammarly app (vahva suositus jos et ole kokeillut, sopii myös englannin taitojaan arastelevan käyttöön ei vain lukihäiriöisille). Ja kaikista tärkeintä on se, että myöntää itselleen että jotkut asiat ovat minulle vaikeampia kuin toisille ja on ihan ok pyytää apua kun sitä tarvitsee. Kolleegoita voi naurattaa kun kysyn onko yhdyssana yhdyssana, mutta nauru tekee kaikille hyvää. 

Jätä kommenttia mitä ajatuksia lukihäiriöisen kirjoittama teksti herätti? 

• Ärsyttivätkö kirjoitusvirheet vai onko sisältö tärkeämpää? 
• Jos elät itse oppimishäiriön kanssa, oletko kohdannut enemmän positiivisia vai negatiivisia ennakko-oletuksia asiasta?