Uuden vuoden lupauksena moni varmasti aloittaa ruokavalion lisäksi myös uuden liikuntaharrastuksen. Tämä ei ole tavallinen kirjoitus, miten me päätämme aloittaa uuden harrastuksen vuoden alussa (toki varmasti teemme niin) vaan puhumme tällä kertaa miten kaikilla ei välttämättä ole samaa mahdollisuutta harrastaa mitä tahansa. Tässä artikkelissa tulemme viittaamaan ilta-sanomien Tuomas Mannisen kirjoittamaan mielipidekirjoitukseen (vuoden 2020 alussa) miten vesijuoksijat ovat hänen mielestään pyhiä lehmiä.
On olemassa ihmisiä joilla on paljon vammoja mikä estää liikkumista. Esim. toisella kirjoittajista käsi on leikattu viidesti ja selkäranka rappeutuu. Tietyt urheilulajit, kuten rankka salilla käynti ja vaikkapa potkunyrkkeily on aika mahdotonta, monesta on pitänyt luopua.Toisella kirjoittajalla on taas meni lantio ja kamppailulajit piti lopettaa ja löytää uusia urheilumuotoja, silti pitää pelätä aina venähdyksiä ja sijoiltaan menoa. Ja on olemassa niitä ihmisiä joilla on vielä vakavampi tilanne kun meillä, me sentään vielä pystymme liikkumaan tavalla tai toisella.
“Vesijuoksu mahdollistaa vedessä liikkumisen niille, ”joille perinteinen uinti ei jostain syystä sovi”. En löytänyt tietoa, miksi uinti ei joillekin ihmisille sovi.”
Löydettyä 3 minuutin googlaamisella:
Vesi on elementtinä yhtä samankaltainen kun tie - eikä teilläkään pelkästään juosta. Niillä kävellään, hölkätään, pyöräillään, autoillaan, ties mitä. Miksi silloin veden pitää olla pelkästään uimista varten, koska se voi olla alusta myös monelle muulle liikuntamuodolle? Vesijuoksu sattuu kuitenkin olemaan yksi keino urheilla, vaikka kaikki eivät selkeästi pidä sitä urheilumuotona. Meille se sattuu olemaan kuntoutumismuoto, jolla toinen saa jäykistyneisiin nikamiin liikettä ja toinen vahvistaa lantiota. Vesijuoksu on myös aika kova vatsalihastreeni vaikka meno onkin hidasta (kannattaa kokeilla). Toki joka altaasta löytyy hahmoja jotka ärsyttää ja säätäjiä jotka ei tiedä mitä tekee, mutta sanottakoon että niin löytyy myös niiden kuntouimareiden radalta. Tai juoksuradalta tai kuntosalilta.
On huomioitava, että kaikki eivät vaan tykkää uimisesta. Voi olla ihmisiä jotka pelkäävät menevänsä hitaammin kuin toinen uimari .Toki uinti harrastajista vanhoja kilpauimareita ärsyttää ne "nopeat kuntouimarit", jotka tulevat sinne hidastamaan nopeiden rataa, jotka usein kuvittelevat uimataidostaan liikoja kun ovat sitä perus mummo-uimaria ja vesijuoksijaa nopeampia. Erityisesti tosissaan uintia harrastavia haittaa se, ettei niillä nopeiden radoilla kuitenkaan pysty ruuhka-aikaan uimaan kunnolla vaikka haluaisi. Jos katsot uintikilpailuja telkkarista, huomaat että kilpailijoilla on kaikilla omat radat käytössä. Esim perhosuinti vaatii hurjasti tilaa ja voi jopa satuttaa radalle vahingossa eksynyttä hitaampaa haahuilijaa. On kuitenkin kohtuutonta vaatia meille kaikille omia ratoja, oman nopeuden ja tekniikan puitteissa.
Toinen kirjoittajista on uimamaisteri ja harrastanut uimista amatööritasolla vuosia, (vesijuoksua vasta näin 20v paremmalla puolella). Koen, että en oikein sovi nopeuteni puolesta millekään radalle. Menen aina hitaiden puolelle, koska aviomies entisenä kilpauimarina on tylyttänyt "radalla kelluvat poijjut" (aka itsestään liikaa luulevat kuntouimarit) niin pahasti, että en uskalla sinne mennä tai ainakin vaihdan rataa nopeasti hitaiden puolelle jos huomaan että muita pyrkijöitä ilmaantuu nopeiden radalle, mutta mummo uimareiden seassa olen taas liian nopea. Usein olen haikaillut keskinopeiden kuntouimareiden radasta.
Selkärankarappeuma jäykistää selkää kun nikamissa ei ole pehmeää välilevyä luiden välissä. Juoksu on mahdotonta tärähdyksen takia. Tuomas Manninen olisi voinut tehdä vähän enemmän artikkelissaan taustatyötä koska meitä rajallisia liikuntavammaisia on paljon. Ei vanhukset välttämättä pysty nostaa rautaa salilla ja uinti on heille hellempää liikkumista, miksi alkaa haukkumaan ja yleistämään millä tavalla kukin liikkuu, eikö ole tärkeämpää että kuitenkin liikkuu? Tätä mieltä ainakin meitä molempia hoitaneet fysiatrit ja fysioterapeutit ovat. Voidaan alkaa toki yleistämään miten juoksijat ovat maantiekiitäjiä helvetistä tai sauvakävelijät teiden etania. Tai miten MAMILit (“Middle Aged Man In Lycra”) ovat pilanneet pyöräilyn kunnon kansalaisilta .
Kyllä, altaassa moni kertaa päivän tapahtumia eli tämä on sitä altaassa juoruamista. Mutta hei, samaa tapahtuu tapahtuu myös kun lähdet ystävän kanssa vaikka lenkille kävelemään. Kyllä kuntosalillakin näkee ihmisiä, jotka juttelee juoksumatolla. Pitäisikö kaikkea harrastaa vaan hartaan hiljaisuuden vallitessa? Nopeammat pääsevät kyllä ohi sekä altaassa että tiellä. Sopu sijaa antaa. Kyllä, altaassa on kiukkuisia hahmoja jotka valittavat kaikesta, mutta heitä voi bongata myös kuntosaleilla, kuntouimareiden altaassa. Miksi yleistetään että pelkästään vesijuoksijat tekevät näin. Ehkäpä Manninen on oikeassa siitä että vesijuoksijat ovat kiukkuisia - tällaiset ennakkoluulot ja tarinat saavat kiukun nousemaan pintaan. Kaikki me harrastajat mahdutaan kyllä samaan altaaseen.
Liikunta ehkäisee sairauksia ja auttaa kroppaa olemaan vahva. Ketään ei pitäisi tuomita siitä, mitä liikuntaa haluaa harrastaa. Kannattaa lukea myös jotain positiivista vesijuoksusta.
Itse olemme kamppailleet pitkään sen oikean liikuntamuodon löytymisen kanssa. Vammat ovat laittaneet asioita uuteen perspektiiviin, ja kyllä “sitä oikeaa” lajiaan vielä etsii. Jokatapauksessa tässä ei ole jääty paikoilleen vaan me yritetään liikkua parhaaksi näkemällämme tavalla. Ja vuosi 2021 on koittanut ja niin kliseistä kuin se onkin, kannattaa aina kokeilla jotain uutta ja testata omia rajojaan. Me pyhät lehmät jatkamme altaassa juoksemista ja olette kaikki lämpimästi tervetulleita liittymään tähän joukkoon!
Onko teillä lukijoilla kokemuksia liikunnan vaikeuden harrastamisesta tai jonkin lajin tuomitsemisesta?
Voit lukea Mannisen tekstiin tuleen palauteryöpyn aiheuttaman anteeksipyyntöviestin täältä.
Jos vesijuoksun aloittaminen mietityttää niin tekstissä lainattu lähde-kirja on:
Vesijuoksijan käsikirja, Eevaliisa Anttila, Helsinki, Edita 2005
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa ihmeessä omat pettymyksesi!