Tämä runo kuvastaa niitä tunteita joita toinen meistä kohtasi palatessaan burnout sairaslomalta takaisin töihin. Se ensimmäinen maanantai aamu, se ensimmäinen palaveri ja alkava paniikki kohtaus.
Tämä toimii myös introna ensi viikon perjantaina 26.2 julkaistavalle työuupumusta käsittelevälle blogipostaukselle (stay tuned). Voimavarojen loppuminen on pysäyttävä hetki, josta ei välttämättä koskaan toivu takaisin ennalleen. Miksi me ollaan kertomassa ja piirtämässä tarinoita meidän elämästä, on myös osa meidän uupumustarinaa. Me ollaan täällä etsimässä sitä tekemisen meininkiä ja onnistumisen tunnetta, minkä olemme menettäneet työelämässä... Mutta niistä syistä, meistä ja kaikesta muusta tähän liittyvästä lisää ensi viikolla.
Oletko sinä tai läheisesi käyneet läpi työuupumusta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa ihmeessä omat pettymyksesi!