Ajatuksia alanvaihdosta

Työelämä on rankkaa. Tämä on ollut viime kuukausien ajatusmaailma meidän molempien osalta. On järjettömiä deadlineja, painetta suoriutua, olla tuottava, tarpeellinen ja vieläpä menestyvä, paras siinä mitä teet. Ylityöt paukkuu, palkka on pieni verrattuna työmäärään ja vastuuseen mitä teet. Suoraan sanoen ei se työpaikan vaihto samalle alalle välttämättä paranna tilannetta. Me vietetään töissä ison osan arjesta. Viikonloput menee toipuessa, perjantaina et ole vielä toipunut viikosta ja sunnuntaisin iskee jo maanantai-ahdistus.
Missä vika?


Olemme tehneet aamun aikaisina tunteina ennen töihin menoa (tunnustetaan, jopa työpäivän aikana) ammatinvalintatestejä, joka kerta iskee sama järkytys että testi jos toinen tarjoaa unelma-ammatiksesi sitä samaa alaa ja työnkuvaa jossa olet. Mitä tehdä, jos se työ ei kuitenkaan ollutkaan sitä mitä oletit ja mistä haaveilit? Ajatus, että tätä pitäisi jaksaa tehdä 70-vuotiaaksi ennen kuin eläkeikä koittaa, tukahduttaa ja tuntuu järjettömältä, onko silloin aika vaihtaa?


Meillä molemmilla oli tahoillamme unelmia tämän uran suhteen. Sanotaan näin, että olemme luovassa työssä, jossa järjen mukaan pääsisi luomaan uutta ja isoa. Tavallaan vieläkin se on unelma, joka elää takaraivossa, mutta jokin pikkuhiljaa on alkanut syömään sitä visiota sisältä. Me ollaan töissämme mielestämme kuitenkin ihan hyviä ja osaavia, ammattitaitoa on. On ollut välillä järkytys huomata, miten vanhempi sukupolvi hallitsee ja nuoremmat tekee mitä käsketään, vaikka olisi paukkuja pystyä vetämään vanhuksia paremmin. Työskentely luovan ja perinteisen rajapinnassa on haastavaa. Vanhat sukupolvet ovat asemansa sekä kunnioituksensa ansainneet ja istuvat monen vuoden työnsä hedelmän kanssa johdossa, oletettavasti.

Mielenkiinto uupuu pois, tulee työuupumus, ammattitauti tai vaan tunne että haluaa tehdä elämällään täysin jotain muuta.

Maailma menee kuitenkin eteenpäin. Tietotekninen murros ja sen mukanaan tuomat haasteet näkyvät meidän alalla nopeasti, vanhat ketut kun eivät ole pysyneet kehityksen kelkassa vaikka kokemusta alalta onkin vuosia. Kun vertaat omaa esimiestä ja itseäsi, välillä tulee olo kuin olisi opiskellut aivan eri ammattiin kuin he. Jos nämä samat perinteiset arvot heijastuvat myös johtamiseen (teet niin kuin minä sanon ja piste) on omat vaikutusmahdollisuudet nollassa ja se todellinen näytön mahdollisuus valuu sormien välistä.


Toinen kirjoittajista päätti repäistä ja aloittaa uuden koulun töiden ohella siinä toivossa että uusia ovia aukeaa. Ja kun lopulta pitkän pohdinnan jälkeen uskaltautui tekemään sitoumuksen ja aloittamaan toiveikkaan uuden mahdollisuuden, naureskelevat ne 20-vuotiaat ääneen ensimmäisenä koulupäivänä, etteivät halua olla myöhemmin 35-vuotiaina olla siinä tilassa että pitää vaihtaa ammattia, miten kamala ajatus! Voi rakkaat uranne alussa olevat nuoret, työvuodet opettaa elämästä paljon ja elämä ei aina mene niinkuin suunnittelee. Hienoa on jos opiskelet ammattiin ja pysyt siinä loppuun asti, kuten meidän äidit ja isät ovat tehneet. Aina se ei vaan kaikille ole mahdollista, monesta syystä. Mielenkiinto uupuu pois, tulee työuupumus, ammattitauti tai vaan tunne että haluaa tehdä elämällään täysin jotain muuta. Se työ on niin kokonaisvaltaista arjessa. Onko 30+ vuotiaana oikea aika vaihtaa alaa vai onko liian aikaista sanoa, olethan vasta urasi alussa?Jos alanvaihto kuitenkin on se oikea ratkaisu, mistä tietää mikä on oikea suunta lähteä luomaan itsellesi uutta ammattia?

Isosiskoni sanoi kerran, että ammatin pitäisi olla sinulle kuin harrastus, sellaista mitä tykkäsit nuorena tehdä ja se toi sinulle iloa. Pitäisi tehdä sitä mitä rakastaa, mikä tuo iloa. Pitäisi löytää se idea tai ammatti joka herättää sen ammatillisen kipinän ja sen fiiliksen miten kiva onkaan mennä töihin lähes joka päivä! Alanvaihtajia on monen ikäistä, on vastavalmistuneita, jotka suuntaavat saman tien toiselle alalle valmistuttuaan. On yli 50-vuotiaita jotka ovat päättäneet tehdä vielä lopuilla työvuosillaan elämässään muuta, mikä tuntuu väärien vuosien jälkeen oikealta. On heitä, jotka ovat tehneet päätöksen keskittyä enemmän perheeseen ja tiputtaneet työaikaa 80%:lle. On myös heitä jotka tietävät jo nuorena mikä on se unelma ammatti ja hienoa on että se tuo vielä vanhempanakin iloa ja intoa elämään. Ei ole sitä oikeaa tai väärää ikää vaihtaa, on vain olemassa se kiintiö, milloin mitta tulee täyteen, päätös ja uskallus lähteä kohti uutta ja tuntematonta.


Meillä kirjoittajilla lähti heti idea marcame -käsityö-kahvilasta vilisemään. Valitettavasti sellaisen kahvilan kannattavuus ja suosio ei välttämättä ole mikä parhain. Me pyöritettiin ajatusta myös katu-bändistä sekä podcasteista kuin myös omasta yrityksestä tässä ammatissa, missä toimimme. Pitää ajatella kuitenkin myös tuottavuutta. Alanvaihto vaatii myös mahdollisesti uutta sopeutumista palkallisesti. Se voi tarkoittaa tulojen tippumista jopa parilla tuhannella eurolla, vaikka tässä vaiheessa pitää korostaa, ettei se raha ole syy toimia ammatissa jos on koko ajan kurjaa. Ja rehellisyyden nimissä tunnustamme, ettemme tiedä kahvilan pyörittämisestä muuta kuin että pulla on herkullista ja viini vielä parempaa.